Maapallolta on nimetty satoja kivilajeja, joista harva on yhtä tunnettu kuin graniitti. Liioittelematta voitaneen sanoa, että Saunan tai Pepsin lisäksi, graniitti lienee yksi yleismaailmallisista sanoista. Eikä ihme, kätkeytyyhän nimen taakse niin kesämökin edustalla möllöttävä silokallio, kuin lukemattomien seinien ja lattioiden pinnassa käytetty päällyste. Myös kotoa saattaa löytyä luonnonkivestä valmistettu työtaso, joka melko usein on – graniittia. Graniitti ja sen variaatot ovatkin hyvin tyypillisiä kiviä maan mantereille. Ne ovat myös jyrkkä vastakohta tummille basalteille, joista esimerkiksi valtamerten pohjat koostuvat.
Graniitit kuuluvat magmakivien ryhmään. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat kiteytyneet sulasta kivimassasta. Tarkemmin jaeoteltuna graniitit ovat intrusiisivia kiviä, eli ne eivät ole purkautuneet tulivuoresta maanpinnalle, vaan ovat kiteytyneet pinnan alla. Tyypillisesti graniitit ovat peräisin mannerlaattojen yhteydessä tapahtuvan subduktion aiheuttamasta lämmönnoususta, joka on johtanut maankuoreen työntyvän aineksen sulamiseen. Tavallisesti graniitteja tai sen sukulaisia esiintyykin mantereiden nykyisillä tai muinaisilla rajavyöhykkeillä.
Graniittisen sulan jäähtyessä alkaa tavallisesti ensin kiteytymään plagioklaasia. Tätä seuraa kalimaasälpä ja lopulta sulaan jääneet komponentit muodostavat esimerkiksi muskoviittia ja kvartsia. Toisin sanoen, jos kivestä löytyy kvartsia, on siinä melko todennäköisesti myös punertavaa kalimaasälpää. Joskus graniiteissa on hyvin vaihtelevankokoisia mineraalirakeita. Tämä on selitetty muun muassa sillä, että magma saattaa ”pysähtyä” kiteytymään, jolloin siihen kasvaa suuria mineraalirakeita. Jäähtynyt magma puolestaan saattaa liikahtaa kylmempään kiveen, jolloin jäljelle jäänyt sula kivi kiteytyy nopeammin ja synnyttää pienempiä mineraalirakeita. Maasälvät puolestaan ovat hyvin yleisiä mineraaleja, on arvioitu että yli puolet maan kuoresta koostuisi siitä.
Rapakivigraniitti kuuluu nimensä mukaisesti graniitteihin. Nimi paljastaa sen, että kyseessä on sulasta kivimassasta eli magmasta kiteytynyt kivi. Magma on purkautunut syvältä maan sisästä lähelle pintaa (alle 10 km), jossa se on alkanut jäähtyä. Jäähtyminen on tapahtunut riittävän hitaasti, jotta mineraalirakeet ovat voineet kasvaa kauniin suuriksi ja muodostaa kivelle tyypillisen tekstuurin. Rapakivi erottuu muista graniiteista ennen kaikkea suurten punertavien kalimaasälpäkiteiden myötä. Graniitteja on käsitelty tarkemmin omassa kappaleessaan.
Sana rapakivi yhdistetään usein sen viborgiittivariaatioon- Viborgiitti puolestaan on ehkä yksi kaikkein kauneimmista kivistä suomessa ja maailmalla. Siinä vaaleat plagioklaasikehät ympäröivät kalimaasälpäkiteitä luoden näin vaikutelman pallomaisesta tekstuurista. Vaihteleva kehien koko ja väritys antavat viborgiitille sen ainutkertaisen muodon. Rapakivistä on kuitenkin olemassa myös muita muunnoksia, kuten pyterliitti, jossa kvartsit ovat pisaran muotoisia sekä rakenteeltaan tasaisia sekä hienorakeisia.
Suomen rapakivet ovat noin 1575 miljoonaa vuotta vanhoja eli niiden synty ajoittuu kallioperäämme noin 1900 miljoonaa vuotta sitten voimakkaasti muokanneen vuorijonomuodostusprosessin jälkeiseen aikaan. Lounais-Suomen maisemaa halkovien mustien diabaasijuonien ohella rapakivet ovatkin viimeisiä kallioperäämme muokanneita geologisia prosesseja.
Nimi rapakivi juontuu siitä, että kivessä olevat maasälpärakeet rapautuvat melko nopeasti jouduttuaan alttiiksi sääolosuhteille; kivestä jää jäljelle säätä paremmin kestävien mineraalien muodostama rapautunut röykkiö.